Näin taannoisten eduskuntavaalien aikaan merkittävästi vaivaa sopivan ehdokkaan etsimiseen. Yritin pähkäillä eri puolueiden ja henkilöiden välillä. Hyväksyin sen, ettei täydellistä ehdokasta ole olemassakaan, joten yritin löytää sellaisen jonka kanssa olisin asioista eniten samaa mieltä. Etsinnän lomassa aloin kiinnittää huomiota siihen, kuinka perusteellisesti tietyt poliitikot ilmoittavat kaikenlaiset sidonnaisuutensa. Ilmoitettuna oli kaikkea puolison ammatista ilmaisiin pesäpallo-ottelulippuihin ja yksittäisiin aterioihin. Minulle tämä antaa henkilöstä sellaisen kuvan, että tämä pelaa yhteisten avoimuuden pelisääntöjen mukaan. Voi toki olla, että henkilö jättää paljon salattavaa mutta poliitikot tietävät myös, että heidän sidonnaisuuksiaan selvitellään julkisesti ja monenlaiset “kohut” ovatkin osoitus siitä että avoimuus todella kannattaa.
Terveyskeskustelussa asiat nähdään usein toisin.
Eri alojen tutkijoilla ja lääkäreillä on myös sidonnaisuuksia. He ovat esimerkiksi voineet saada luentopalkkioita puhuessaan omasta erikoisalastaan kongressissa tai he voivat olla osakkeenomistajana jossain lääke- tai bioteknologiayrityksessä. He ovat myös voineet saada tutkimusapurahoja teollisuudelta. Nämä kuuluu ilmoittaa tieteellisissä julkaisuissa ja julkisissa esiintymisissä. Se on osa avoimuuden periaatetta ja sen PITÄISI ajaa samaa asiaa kuin kaikilla muillakin ihmisillä: tehdään lukijalle/kuulijalle rehellisesti selväksi, mistä suunnasta jotain rahoitusta on saatu. Kun sidonnaisuus ilmoitetaan, siihen on pakko suhtautua kriittisesti sillä se vetää puoleensa huomiota. Lääkäreiden ja tutkijoiden avoimuutta pyritään myös lähitulevaisuudessa lisäämään.
Otetaanpa esimerkki: tieteellisessä kongressissa on muun ohjelman lomassa lääketeollisuuden järjestämä tunnin kestävä luentosarja uudesta markkinoille saapuneesta verenohennuslääkkeestä. Yleisössä on lääkäreitä, hoitajia, ravitsemusterapeutteja ja tutkijoita, jotka ovat jollain tavalla alan kanssa tekemisissä. Ennen lääkefirman edustajia, paikalle on kutsututtu puhumaan arvostettu ulkopuolinen asiantuntija, joka on tehnyt mittavan uran sydänsairauksien perustutkimuksessa ja hoitojen kehityksessä. Hänen tehtävänään on kertoa siitä, missä tapauksissa veren lääkkeellinen ohentaminen voi olla tarpeen ja miksi. Hänen ei tarvitse kertoa mitään itse firman tuotteesta ja voi vaikka poistua tilaisuudesta oman osuutensa jälkeen. Hän kertoo siitä mistä tietää ja sellaisille ihmisille, joille viesti on tärkeä. Tehdystä työstä maksetaan korvaus.
Edellä mainittu tapaus on keksitty (todennäköisesti kuitenkin hyvin lähellä jotain todellista tapahtumaa) mutta mukailee läheisesti tyypillisen taloudellisen sidonnaisuuden syntymekanismia. Toinen olisi vaikkapa se, että tutkija on saanut joltakin yritykseltä tutkimusapurahaa, jota on käyttänyt esimerkiksi laboratoriokuluihin ja/tai henkilöstönsä palkkoihin. Apurahaan ei välttämättä liity edes mitään yhteistä tutkimusprojektia sen myöntäneen yrityksen kanssa, sillä firmat rahoittavat myös perustutkimusta ilman sitoomuksia – olkootkin se joidenkin mielestä ns. PR-työtä imagon kiillottamiseksi. Sidonnaisuus ei siis automaattisesti tarkoita sitä että henkilö olisi jonkinlaisessa jatkuvassa “sidoksessa” tietyn palkkion/apurahan myöntäjään. Puhumattakaan siitä että hän olisi yrityksen “palkkalistoilla”, kuten nettikeskusteluissa usein näkee tuomittavan.
Erityisesti internetin terveyskeskusteluissa sidonnaisuuksien ilmoittamista ei kuitenkaan lähes koskaan yhdistetä avoimuuten tai rehellisyyteen – päinvastoin. Sidonnaisuus (tai “kytkös”) mielletään usein nimenomaan jopa suoranaisen korruption merkiksi. Media on kunnostautunut tämän mielikuvan levittämisessä:
Hoitosuositusten tekijöillä kytköksiä lääketeollisuuteen – Onko tässä seuraava “vaalirahakohu”? (Pohjalainen-lehti 23.5.15)
Visualisointi näyttää lääkeyhtiöiden ja hoitosuositusten laatijoiden verkoston (HS 25.10.12)
Sikainfluenssa-asiantuntijoilla suhteita lääkeyrityksiin – tässä yksi nimi (IS 11.8.10)
Keskusteluissa näkee usein iskulauseita, kuten “kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”. Avoimuuden sijaan, “kytkös” on monen silmissä yksiselitteisesti tuomittava asia. Henkilö jolla sellainen on, on epäluotettava ja selkärangaton sätkynukke, joka on auttamatta taloudellisen sidoksensa orja. Viis siitä, riippuuko tämän henkilökohtainen toimeentulo nimenomaan näistä ulkopuolisista apurahoista ja luentopalkkioista. Kytkös on myös helppo syy jättää henkilön varsinaiset sanomiset huomioimatta.
Asiathan eivät tietenkään ole näin yksinkertaisia.
Toinen näkökulma on se että (kuten edellä mainitussa kuvitteellisessa esimerkissä), sidonnaisuudet tulee ansaita. Nykypäivän taloustilanteessa ja tutkimusinfrastruktuurissa on lähes välttämätöntä, että meritoituneille tutkijoille kertyy sidonnaisuuksia. Yliopistojen/sairaaloiden tutkimusbudjetit ovat jatkuvien leikkausten kohteena joten ulkopuolista rahaa on saatava ja voittoa tavoittelemattomia säätiöitä/rahastoja on hyvin rajallinen määrä. Ja toisaalta, jos käyttää aikaansa kolleegoille esitelmöintiin, lienee kohtuullista että siitä myös maksetaan.
Ajatellaanpa asiaa lääkefirmojen kannalta. On totta, että ne ovat kiinnostuneita voiton tekemisestä ja lanseeratessaan uutta lääkettä, he myös panostavat markkin… *krhm* koulutukseen. Jos olisit lääkefirma, kenet pyytäisit tilaisuuteesi puhujaksi? Kelpaisiko sinulle kuka tahansa vastavalmistunut terveyskeskuslääkäri vai ottaisitko mieluummin alallaan maailmanlaajuisesti arvostetun pitkän linjan asiantuntijan?
Kun edellä mainitut seikat huomioidaan, se että esimerkiksi Käypä Hoito-työryhmässä löytyy paljon sidonnaisuuksia, voidaankin ottaa merkkinä siitä että suosituksia todella antavat ihmiset jotka tietävät, mistä puhuvat. He ovat olleet alallaan pitkään, tehneet (ja vertaisarvioineet ) siihen liittyvää tieteellistä tutkimusta, hoitaneet potilaitaan, toimineet erilaisissa luottamustehtävissä ammatillisissä organisaatioissa jne. Ja ilmoittaessaan sidonnaisuutensa avoimesti, he joutuvat suhtautumaan niihin kriittisesti sillä tietävät sen mitä niistä “yleisesti ajatellaan”. On myös aivan luonnollista, että lääkkeettömistä hoidoista kuten lämpö- sekä manipulaatiohoidoista jopa aina akupunktioon saakka, näytönastekatsauksia ja hoitosuosituksia laativat niihin perehtyneet asiantuntijat.
Olisiko parempi vaihtoehto se, että hoitosuositukset koostuisivat vain ja ainoastaan sellaisista henkilöistä jotka eivät ole koskaan uransa varrella kohdanneet minkäänlaisia taloudellisia sidonnaisuuksia? Olisivatko he tällöin edes riittävän päteviä asiantuntijoita ylipäätään antamaan alan suosituksia? Entäpä lääketieteelliset kongressit, jonne alan ihmiset menevät oppimaan uutta. Olisiko parempi että luennot tulisivat vain ja ainoastaan suoraan lääketeollisuuden työntekijöiltä ilman ulkopuolisia asiantuntijoita? Ne luennoitsijat olisivat niitä, jotka TODELLA ovat lääketeollisuuden palkkalistoilla.
On tietysti aivan mahdollista kartuttaa runsaasti asiantuntemusta ilman sidonnaisuuksia ja tällaisia henkilöitä on yllin kyllin myös hoitosuositusten laatijoissa. Erityisesti Suomen kokoisessa maassa, on kuitenkin hyvin vaikeaa koostaa riittävän laajaa ja kokemukseltaan monipuolista asiantuntijatyöryhmää pelkästään tällaisista henkilöistä.
Itse pidän akupunktiota lumehoitona mutta jos akuhoitajalla joskus uteliaisuuttani kävisin, haluaisin että sen tekisi henkilö joka on tutkinut asiaa tieteellisesti. Jos hän kertoisi hänellä olevan sidonnaisuuksia esimerkiksi akupunktiota tarjoavaan yksityisklinikkaan, tietäisin että se voi värittää saamaani tietoa mutta voi olla värittämättäkin. Loppupeleissä itse tieto ratkaisee – ei sen lähde.
Mutta entäpä ne sidonnaisuudet, mitä ihmiset EIVÄT kerro?
Asiantuntijoita vaaditaan erinäköisillä tieteellisillä foorumeillä ilmoittamaan luentopalkkiot, osakkeenomistukset ja apurahat. Myös mahdollisesti kirjoitetut kirjat ja muut sivubisnekset tulisi ilmoittaa. Kaikki eivät kuitenkaa näin tee. Hyvä esimerkki on ranskalainen lääkäri Michel de Lorgeril, joka on tietyissä asioissa hyvin äänekäs toisinajattelija. Hänen mielestään esimerkiksi kolesterolin alentaminen on suurta huijausta ja sen sijaan hän liputtaa voimakkaasti kalaöljyn puolesta. Julkaisuissaan hän ei kuitenkaan “muista” koskaan mainita kirjoittaneensa kirjan omega-3-rasvojen terveysvaikutuksista. De Lorgerilia pidetään tietyissä piireissä suuressa arvossa hänen esittämiensä kriittisten mielipiteiden vuoksi ja häntä on haastateltu myös Suomen televisioon (Ylen MOT-ohjelman “Rasvainen kupla”-jakso). Hänen ajatellaan olevan luotettava lähde sillä hänellä ei ole kytköksiä. Näkyvissä.
Tästä päästäänkin internetin terveyskeskusteluihin. Kuinka moni siellä ilmoittaa taloudelliset sidonnaisuutensa? Niitä kun on muitakin kuin asiantuntijapalkkiot. Esimerkkeinä kirjamyynnit, maksulliset luennot ja -koulutukset, lisäravinnekauppa, suljetut maksulliset nettifoorumit yms. Jos nämä eivät ole taloudellisia sidonnaisuuksia niin ei sitten mikään. Eikä niitä edes tarvitse välttämättä ilmoittaa, jolloin voi luoda itsestään puhtoisen riippumattoman kuvan. Varsinaisten akateemisten asiantuntijapiirien ulkopuolella asiantuntijoina esiintyvät ihmiset esittävät usein olevansa kriittisiä kaikenlaisia sidonnaisuuksia kohtaan mutta voivat samaan aikaan uida niissä itse kaulaansa myöten.
Taloudelliset sidonnaisuudet ovatkin itse asiassa vain jäävuoren huippu. Ihmisellä kun voi olla paljon salakavalampiakin sidonnaisuuksia – nimittäin ideologisia ja inhimillisiä.
Niin ammattitutkijat kuin internetin “asiantuntijatkin” ovat ihmisiä. On pelkästään inhimillistä sortua moniin sidonnaisuuksiin ilman että niitä edes tiedostaa. Kun on sitoutunut johonkin tiettyyn ideologiaan, kaikkea uutta tietoa suodattaa tietyn linssin läpi. Esimerkkejä ideologisista sidonnaisuuksista ovat mm. seuraavat:
- Usko lääketeollisuuden pahantahtoisuuteen
- Luottamus luontaistuoteteollisuuden hyvyyteen
- Sidonnaisuus erilaisiin ideologisiin järjestöihin (kuten rokotus-, tai GMO-kriittiset)
- Ravitsemussuositusten (ja niiden laatijoiden) jatkuva kritisointi
- Tietyn ruokavalion pitäminen muita parempana kaikissa olosuhteissa
- Vaihtoehtohoitojen harjoittaminen
- Poliittiset ideologiat
Kun jyrkkä mielipide ylipäätään on ilmaistu, siihen on tietyllä tapaa sitoutunut ja mieltä on vaikea muuttaa. Tämä pätee myös tutkijoihin, jotka ovat voineet käyttää paljon aikaa tietyn aihepiirin parissa. Heidän on kuitenkin seurattava alansa tutkimusta ja lopulta korjattava näkemyksiään sen mukaisesti, vaikka se hankalaa olisikin. Internetissä kuulijakunnan löytämiseksi monelle on tärkeää luoda itselleen imago tietyn aatteen tai ideologian kannattajana. Se muodostaa ideologisen sidonnaisuuden, jota ei tarvitse missään ilmoittaa mutta mikä värittää kaikkea tästä suunnasta tulevaa informaatiota. Terve skeptikko tiedostaa tämän sudenkuopan ja sitoutuukin aina omaan käsitykseensä parhaasta mahdollisesta näytöstä. Hän myös tiedostaa että jossain vaiheessa mieltä voi joutua muuttamaan paremman todistusaineiston edessä joten hän voi tuoda tämän avoimesti esiin.
Näiden ideologisten sidonnaisuuksien lisäksi, taustalla vaanivat vielä niinkin perustavanlaatuiset ihmisen piirteet, kuin henkilökemiat. Akateemisessakin maailmassa tunnetaan paljon keskenään kilpailevia tutkimusryhmiä, joiden johtajilla voi olla hyvinkin katkeria kiistoja. Tällöin on odotettavissa että myös heidän mielipiteensä voivat olla tietyllä tapaa värittyneitä. Akateemisen maailman ulkopuolella pätevät samat lait – anonyymit ja omalla nimellään esiintyvät kirjoittajat voivat olla hyvinkin riitaisaa porukkaa.
Erilaiset sidokset vaikuttavat aina ihmisen mielipiteeseen. On kuitenkin tärkeää huomata, että ne voivat vaikuttaa myös hyvällä tavalla lisäämällä henkilön omaa kriittisyyttä sidoksiaan kohtaan. Asiasisältöä tulee pohtia aina ensin – sitten vasta toissijaisia seikkoja, kuten mahdollisia sidonnaisuuksia. Suurinta osaa sidonnaisuuksista ei kuitenkaan näe päällepäin, ja monet niistä ovat paljon merkittävämpiä kuin taloudelliset.
Mitä tästä kaikesta jää terveen skeptikon käteen?
- Kannattaa pitää mielessä, että taloudellisten sidonnaisuuksien ilmoittaminen osoittaa myös avoimuutta ja itsekriittisyyttä
- Nykyään alallaan meritoituneet tutkijat keräävät lähes väistämättä erilaisia ilmoitettavia sidonnaisuuksia. Ne eivät kuitenkaan tarkoita, että ne vaikuttaisivat henkilön mielipiteisiin
- Taloudelliset sidonnaisuudet ovat vain jäävuoren huippu erilaisten ideologisten ja inhimillisten sidonnaisuuksien rinnalla
- Arvioi aina annettua tietoa ensin – vasta sitten tarvittaessa toissijaisia seikkoja, kuten sidonnaisuuksia.
- Muista, että näennäinen sitoutumattomuus ei takaa puolueettomuutta samalla tavalla kuin sidonnaisuus ei takaa puolueellisuutta.
Kirjoittajan oma ideologinen sidonnaisuus: ajattelee, ettei taloudellisilla sidonnaisuuksilla ole läheskään niin suuri merkitys kuin piilevillä ideologioilla. Uskoo myös, että tieteellisestä kirjallisuudesta löytyy ajan myötä riittävän laajalla katsauksella todennäköinen vastaus moneen asiaan riippumatta siitä, minkälaisia sidonnaisuuksia tutkimusten tekijöillä on.
Kuvan lähde: Wikimedia commons
