Lääke ja ruoka Hippokrateen mukaan

“Olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokaasi”

Perimätiedon mukaan näin lausui Hippokrates Kosilainen (n. 460 – 377eaa), jota pidetään länsimaisen lääketieteen isänä. Hän alkoi ensimmäisenä selittää ihmisten sairauksia maallisilla syillä jumalten sijaan. Vuoteen 1997 saakka, valmistuvat lääkärimme vannovat Hippokrateen mukaan nimetyn juhlallisen valan, jossa vannoivat mm. olemaan tekemättä potilailleen harmia. Nykyään käytössä oleva vapaaehtoinen lääkärinvala edelleen perustuu antiikinaikaiseen Hippokrateen valaan.

Lausetta näkee tämän päivän terveyskeskustelussa tuon tuostakin. Se tipautetetaan usein pohjustamaan keskustelua ravitsemuksen tärkeydestä. Hippokrateen lausahduksella on suuri painoarvo – onhan se muinaista viisautta merkittävältä henkilöltä. Suomenkielinen lausehaku “olkoon ruoka lääkkeesi” tuottaa vajaat 900 tulosta ja lauseen englanninkielinen versio jopa yli 170 000. Lausahdus koristaa niin blogeja kuin keskustelufoorumeitakin ja siitä on tehty runsaasti erilaisia graafisia versioita.

Totuus on kuitenkin se, ettei Hippokrates koskaan kirjoittanut kyseistä lausetta mihinkään. Eikä tiedossa ole sitäkään, onko hän lausunut sen jossain ääneen. Kyseessä on myytti.

Lauseen lähteeksi ilmoitetaan usein nk. Corpus Hippocraticum, mikä on kokoelma useiden antiikin ajan kirjoittajien lääketieteellisiä tekstejä. Vaikka se on nimetty Hippokrateen mukaan, yhdenkään kirjoituksen ei ole voitu osoittaa olevan hänen kirjoittamansa. Kiitos Google Booksin, jokainen voi käydä suorittamassa tekstihaun kirjan sivuille, joista kyseistä lausetta ei löydy.

Mutta jos luulit että Hippokrates todella sanoi näin, älä huoli; olet hyvässä seurassa. Lainaus esiintyy internetin lisäksi toistuvasti jopa sellaisissa arvovaltaisissa lääketieteen lehdissä kuin The Lancet ja BMJ. Aiheet vaihtelevat immunologiasta ihotautien kautta syöpätutkimukseen.

Mutta mitäpä jos Hippokrates todella olisi sanonut kyseisen lauseen? Hippokrateen aikaan naisen elimistö ajateltiin putkimaiseksi säiliöksi, jonka sisällä erilaiset elimet pääsivät liikkumaan paikasta toiseen aiheuttaen sairauksia. Esimerkki terveysongelmien aiheuttajasta oli väärään paikkaan ajautunut kohtu, jota hoidettiin ohjastamalla se oikeaan paikkaan. Käytännössä hoito toteutettiin työntämällä naisen nenään tai emättimeen joko makean tuoksuisia (houkuttelivat kohtua) tai pahanhajuisia (karkoittivat kohtua) aineita.

Hippokrates itse oli humoraalilääketieteen kannattaja, eli hän uskoi neljän perusaineen vaikuttavan paitsi ihmisen persoonallisuuteen, myös terveyteen. Näitä olivat veri, ilma sekä keltainen ja musta sappineste. Häiriöt niiden tasapainossa aiheuttivat sairauksia ja hoitojen tarkoitus oli palauttaa tasapaino. Siihen käytettiin mm. viiltoja ja oksennuttamista. Humoraalioppi oli vallalla aina 1800-luvulle saakka, jonka jälkeen tehdyt merkittävät tieteelliset läpimurrot lopulta korvasivat nämä virheelliset käsitykset.

Mitä ajattelisit jos kohtaisit internetissä terveyspalveluita tarjoavan henkilön, joka kertoisi perustavansa kaiken tietonsa humoraalioppiin ja unohtuneeseen tieteeseen naisen putkimaisesta anatomiasta? Hän voisi kyllä vedota siihen että opit perustuvat Itse Hippokrateen viisauteen mutta tekisikö se niistä tieteellisiä tai millään muullakaan tavalla päteviä?

Hippokrates oli merkittävä lääketieteen uudistaja mutta hänen keskeiset ajatuksensa ovat nykytieteen valossa erittäin alkeellisia. Hänellä ei ollut harmainta aavistusta bakteereista, geeneistä, soluista, tai edes verenkierrosta. Jopa ravitsemuksen tuntemus oli nykymittapuulla olematonta. Hippokrates ei voinut tietää vitamiineista, mineraaleista, makroravinteista tai mistään muistakaan ravitsemustieteeseen liittyvästä seikasta. Hänen aikanaan ravinto todella oli merkittävä osa antiikin lääketiedettä mutta sitä ei missään nimessä saanut sekoittaa varsinaisiin lääkkeisiin. Ravinto nähtiin sellaisena materiana, jonka elimistö pystyi muuttamaan suoraan mm. lihaksiksi ja hermoiksi (myös ilma oli tämän näkemyksen mukaan ruokaa), kun taas lääkkeiksi luokiteltiin sellaiset asiat jotka pystyivät muuttamaan kehon toimintaa. Nämä tuli pitää selkeästi toisistaan erillisinä asioina, eikä ruokaa tarkoitettu lääkkeeksi tai lääkettä ruoaksi.

Ravitsemuksella on toki keskeinen merkitys ihmisen terveyden kannalta mutta historiallisiin auktoriteetteihin vetoaminen paljastuu tarkemmin mietittynä erittäin huonoksi argumentiksi.

Lähteet:

Cardenas D. (2013) Let not thy food be confused with thy medicine: The Hippocratic misquotation. ESPEN J. 8(6):e260-e262.

Roy Porter (toim.) The Cambridge History of Medicine. Cambridge University Press (2006)

Kuvan lähde: Wikimedia Commons