Kaikki sai alkunsa vuonna 1998 brittiläisen lääkärin, Andrew Wakefieldin tutkimusraportista arvostetussa The Lancet-lehdessä. Siinä esitettiin hypoteesi, jonka mukaan tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan suunnattu nk. kolmoisrokote (suom. MPR, engl. MMR) altisti rokotettujen lasten suoliston virustartunnalle, joka etenisi sieltä aivoihin aiheuttaen autismia. Sen jälkeen rokotekeskustelu ei ole ollut entisensä.
Alkuperäinen tutkimus vedettiin lehdestä pois 2010 ja Wakefield on menettänyt lääkärinlupansa Britanniassa. Vahinko ehti kuitenkin tapahtua; Wakefield loi kumiankan, joka ei suostu uppoamaan toistuvista yrityksistä huolimatta. Rokotevastaisissa piireissä rokotteet tuomitaan edelleen autismia aiheuttavaksi.
Nyt uusi tutkimus upottaa kumiankan jälleen kerran. Tällä kertaa vieläpä rokotevastustajien itsensä rahoittamana. Aiheesta uutisoitiin myös Suomessa. Tutkimus itsessään ansaitsee tarkemman silmäyksen mutta jotta koko asiayhteys selkeytyisi, on hyvä tietää vähän syitä sille miksi tällaisia tutkimuksia joudutaan tekemään. Se tie onkin varsin vaiheikas.
Ensin siis taustaa.
Wakefieldin koko tarina on koluttu läpi lukuisissa lähteissä aina vertaisarvioiduista tiedejulkaisuista ansiokkaisiin suomenkielisiin blogeihin. Erityisesti Paholaisen Asianajajan tekstit ovat selkeästi kirjoitettuja ja ehdottomasti lukemisen arvoisia. Lyhyenä tiivistyksenä voidaan todeta Wakefieldin paitsi väärentäneen tutkimustuloksiaan, toimineen myös äärimmäisen epäeettisesti. Hän suoritti tarpeettomasti kivuliaita kokeita (suoliston tähystyksiä ja koepalojen ottoa sekä selkäydinpunkteerausta) erityistarpeisilla lapsilla ilman asianmukaisia lupia ja valvontaa. “Sattumoisin” hänellä itsellään oli patentit toiseen kolmoisrokotteeseen sekä autismioireiden diagnosointiin, jolla olisi voinut tienata miljoonia. Lisäksi eräs suurta oikeusjuttua suunnitellut lakimies oli luvannut Wakefieldille $100 000 autismiyhteyden löytymisestä.
Vaikka Wakefield onkin todennäköinen syypää suurimpaan osaan rokotevastaisesta pseudotieteestä, hän ei ollut ensimmäinen joka oli epäillyt niihin liittyviä haittoja. 1900-luvun puolenvälin paikkeilla rokotteiden mikrobikasvustot olivat suuri ongelma. Ratkaisuksi keksittiin elohopeaa sisältävä tiomersaali, joka osoittautui erittäin tehokkaaksi mikrobien kasvua ehkäiseväksi aineeksi. Se paransi rokotevalmisteiden säilyvyyttä merkittävästi ja osoittautui lukuisissa tutkimuksissa turvalliseksi, joten sen käytolle ei nähty esteitä. Tiomersaali soveltui sellaisiin rokotteisiin, joissa ei käytetty heikennettyjä taudinaiheuttajia.
Tutkimuskirjallisuudesta löytyy muutamia huolestuneita raportteja liittyen tiomersaalin mahdollisiin neurologisiin haittoihin aina 1970-luvulta saakka mutta huolet hälvenivät turvallisuustutkimusten myötä. Sitten tapahtui Wakefield. Huomattavaa on, että hän pyrki alunperin osoittamaan vain MPR-rokoteen aiheuttavan autismia – ei suinkaan kaikkien rokotteiden. Kyseisessä valmisteessa ei ollut tiomersaalia lainkaan. Kun Wakefieldin tulokset osoitettiin väärennöksiksi, hiljattain alkunsa saanut rokotevastainen liike vaihtoi syntipukkia MPR-rokotteesta tiomersaaliin.
Vuosina 2003-2007 lukuisat erilaiset tutkimukset tarkastelivat rokotteiden ja autismin välistä yhteyttä. Johtopäätös on niin selvä, kuin se tieteessä ylipäätään voi olla; mitään yhteyttä ei ole.
Nämäkään iskut eivät onnistuneet upottamaan ankkaa.
Yksi äärimmäisistä esimerkeistä kieltämisen voimasta on yhdysvaltalainen journalisti David Kirby, joka julkaisi vuonna 2005 kirjan Evidence Of Harm. Siinä hän yritti osoittaa tiomersaalin todella aiheuttavan autismia. Kirby kyllä noudatti päällisin puolin hyviä tieteellisen ja kriittisen ajattelutavan periaatteita: hän pystyi antamaan esimerkin tieteellisestä havainnosta, joka muuttaisi hänen mielipiteensä. Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskukset (CDC) päätti jo 2002 lopettaa tiomersaalin käytön yleisestä rokoteohjelmasta. Kirby ennusti tämän johtavan autismidiagnoosien laskuun – aivan kuten hänen hypoteesinsa mukaan olisikin pitänyt käydä. Rokotteiden säilyvyyden ollessa parisen vuotta, viimeisetkin tiomersaalia sisältävät rokotteet oli annettu yhdysvalloissa suurin piirtein vuoden 2004 paikkeilla. Esiintyvyyksissä on tietenkin heilahtelua ja vuonna 2007 Kirby kirjoittikin, että hänen hypoteesinsa pitää kutinsa – autismin määrä oli laskussa! Tämä osoittautui kuitenkin hyvin nopeasti vääräksi havainnoksi; heilahtelu tasoittui eikä laskevaa trendiä enää havaittu.
Kieltäminen voi kuitenkin olla voimakasta – sen sijaan että Kirby olisi myöntänyt olleensa väärässä, hän keksi paljon syitä miksi autismidiagnoosien määrä ei suostu laskemaan: esimerkiksi se, että Kiinasta kantautuvat teollisuuspäästöt tuovat elohopeaa Yhdysvaltojen hengitysilmaan tasoittaen sitä, ettei sitä saada enää rokotteista. Toinen mahdollisuus hänen mukaansa oli se, että krematorioissa poltetaan yhä enemmän ruumiita, joiden hampaissa olevista amalgaamipaikoista päätyy ilmaan haitallisia määriä elohopeaa.
Todennäköisempää lienee, että Kirbyn hypoteesi on väärä.
Ankka upposi jälleen kun Kalifornian osavaltio kielsi tiomersaalin käytön myös kaikissa muissa rokotteissa (kuten flunssarokotteet). Siellä lapset eivät siis voi saada elohopeaa mistään. Silti autismidiagnoosien määrä jatkaa kasvuaan.
Kun mielipide on vakaasti päätetty, maalitolppien siirtely on paljon helpompaa kuin mielipiteen muuttaminen. Uppoamattoman kumiankan uusin käyttövoima ilmaantui 2000-luvun puolivälissä. Jos autismia ei aiheuta MPR-rokote tai tiomersaali, syypää on oltava siinä että rokotteita on yksinkertaisesti liikaa. “Too many, too soon” on rokotevastaisten piirien uusimpia sloganeita.
Tästä päästään siihen mainittuun uuteen tutkimukseen.
Yhdysvaltalainen tutkijaryhmä tarkasteli erilaisten rokoteohjelmien vaikutusta reesusapinoiden aivoihin ja käyttäytymiseen. Perusbiologialtaan ne ovat hyvin lähellä ihmisiä ja niitä käytetään monissa erityyppisissä tutkimuksissa. Tulokset ovat usein rinnastettavissa ihmisiin. Tutkimus oli erittäin perusteellinen ja suunniteltu vastaamaan selkeään kysymykseen: voiko joku käytössä olleista rokoteohjelmista aiheuttaa autismin kaltaista käyttäytymistä tai siihen liittyviä neurologisia muutoksia? Kyse ei siis ollut yksittäisistä rokotteista eikä edes niiden osista. Apinat jaettiin kuuteen ryhmään, joille annettiin seuraavat rokotteet:
- Suolaliuos (tämä oli tutkimuksen kontrolliryhmä, johon muita verrattiin)
- Vuonna 1990 rokotusohjelmassa olleet rokotteet (monet sisälsivät tiomersaalia, mukana myös MPR)
- Sama kuin edellä mutta rokotteet annettiin neljä kertaa nopeammalla tahdilla, sillä reesusapinan hermosto kehittyy tietyiltä osin ihmistä nopeammin
- Vuoden 1990 ohjelman pelkästään tiomersaalia sisältävät rokotteet (ilman MPR:ää)
- Pelkkä MPR
- Vuoden 2008 uusittu ohjelma, jossa mukana myös lasten influenssarokote (eikä enää tiomersaalia)
Varsinaisten pistosten määrä oli aina vakio ja kussakin ryhmässä puuttuvat rokotteet korvattiin suolaliuoksella. Tarkempia analyysejä tehneet tutkijat sokkoutettiin, eli he eivät tienneet, mitkä apinat saivat mitäkin rokotteita. Ihmisillä tällaisen tutkimuksen tekeminen olisi eettisesti mahdotonta, joten tämän parempaa tieteellistä koejärjestelyä on vaikea kuvitella.
Tutkimuksessa tarkasteltiin apinoiden käyttäytymistä (mm. erilaisia pelkoreaktioita jotka viittaavat autismin kaltaiseen tilaan), aivojen amygdalan, pikkuaivojen sekä nk. Purkinjen solujen kokoa ja rakennetta tiettyjä proteiinimarkkereita. Lisäksi tutkijat määrittivät rokotteiden vaikutusta hermosolujen kasvuun ja kehitykseen.
Tulokset olivat selvät: ryhmät eivät eronneet millään tavalla toisistaan.
Seuraava kysymys kuuluukin, voiko tämäkään tulos upottaa Wakefieldin aikanaan luomaa kumiankkaa? Vastaus on valitettavasti, että tuskin voi. Aikaisemmat esimerkit ovat osoittaneet, että rokotevastaiset ihmiset menevät äärimmäisyyksiin puolustaessaan näkemystään. Tällaisten tutkimusten tekeminen olisikin jopa resurssien haaskausta, joten siinä mielessä on hyvä että rahoittajana oli ulkopuolinen taho. Tässä tapauksessa mielenkiintoista on tietenkin se, että kyseessä oli rokotevastainen Safe Minds-järjestö, joka kertoo heidän tehtävänään olevan autismiepidemian lopettaminen. Ei liene yllättävää, että he ovat varsin tyytymättömiä tutkimustuloksiin vedoten mm. siihen, että alustavissa yhteydenotoissa tutkijat todella raportoivat rokotteita saaneiden apinoiden aivoissa olleen muutoksia. He kuitenkin olivat oikeina tutkijoina täsmällisiä, eivätkä lähteneet vetämään alustavista tuloksistaan vielä lopullisia johtopäätöksiä. Biologisessa aineistossa on aina vaihtelua ja erot ratkaistaankin lopulta mm. tilastollisen merkittävyyden avulla. Kun kaikki data kerättiin, eroja ei enään ollut. Safe Minds yrittääkin nyt vedota siihen, että tutkimuksen raakadatassa olisi jotain muutoksia, mitä tutkijat yrittävät pimittää.
Yhteys on kaivettava esiin vaikka väkisin. Kuten edellä kuvatut esimerkit osoittavat, pseudotiede on ollut siinä erittäin tarmokas.
Onneksi on olemassa se osuus ihmisistä, jotka ovat kannassaan epävarmoja ja kykenevät muuttamaan mielipidettään riittävän hyvän todistusaineiston edessä. Tällaiset tutkimukset ovat omiaan vakuuttamaan juuri heitä. Ankka toivon mukaan kutistuu ja siirtyy kellumaan yhä peremmälle sinne altaan pimeimpään nurkkaan.
- Andrew Wakefield väärensi vuonna 1998 tutkimustuloksia, joiden mukaan MPR-kolmoisrokote aiheuttaisi autismia.
- Tämän jälkeen väite on saanut vain uusia muotoja: autismia aiheuttaakin tiomersaali, sen jälkeen rokotteiden määrä
- Tieteelliset tutkimukset ovat kerta toisensa jälkeen upottaneet nämä väitteet mutta ne palaavat aina pintaan
- Uusi tutkimus osoittaa, ettei tiomersaali, rokotteiden määrä tai MPR aiheuta autismin kaltaista käyttäytymistä tai neurologisia muutoksia apinoilla
Lisälukemista ja -lähteitä:
Antivaxxers Still Flogging Thimerosal
Vaccines and autism in primate model
Kokonaisuutena rokotevastaista ilmiötä on käsitelty hyvin tässä kotimaisessa artikkelissa
Kuvan lähde: cliparts.co
Päivitys 26.1.2017: Tästä kirjoituksesta löytyy hyvä lista keskeisimmistä rokotteiden ja autismin yhteyttä tarkastelleesta tutkimuksesta. Mukana myös tässä kirjoituksessa referoitu apinatutkimus.
“Biologisessa aineistossa on aina vaihtelua ja erot ratkaistaankin lopulta mm. tilastollisen merkittävyyden avulla. Kun kaikki data kerättiin, eroja ei enään ollut. Safe Minds yrittääkin nyt vedota siihen, että tutkimuksen raakadatassa olisi jotain muutoksia, mitä tutkijat yrittävät pimittää.”
Mun pitää kyllä tähän kommentoida, se, että RCT datan tulkitsemisessa myös sillä raakadatallakin on väliä. Ottakaamme esimerkiksi toinen julkisuuden ilmiö, kilpirauhashormonien korvaushoito.
Me tiedämme, että pelkkä T4 ei palauta kilpirauhasen vaikutuksia täysin fysiologisiksi. Me tiedämme, että osa potilaista TSH- ja T4v -arvojen ollessa viitteessä, kokee silti oireita vaikka tyroksiini syödään asianmukaisesti. Lisäksi me tiedämme, että keskimäärin jos otetaan kaikki em. oireita kokevat potilaat ja aletaan antamaan T3 ja T4 -kombinaatioterapiaa, niin lopputuloksena on, että keskimäärin potilaat eivät hyödy. Keskimäärin, koska on olemassa potilaita, joilla oireet menevät pahemmiksi ja sitten on niitä, joilla ne parantuvat.
Eli toisin sanoen ongelma on siinä, että RCT -tutkimukseen valikoituu sellainen otos, jonka avulla tilastollisesti merkityksellistä tulosta on vaikea saada aikaan. Eli toisin sanoen, jos tutkimuksen tulos tulkitaan raakadatan kautta, niin lopputuloksena on, että emme osaa erottaa T3/T4 -kombinaatioterapiasta hyötyviä potilaita niistä, jotka eivät hyödy. Ainakaan vielä. Sen sijaan jos tuijotetaan pelkkää abstraktia ja tulkitaan tutkimus pelkän abstraktin pohjalta, niin tulkinta on vähän toinen: kombinaatioterapia ei hyödytä sellaisia potilaita, joilla oireet eivät poistu T4 -monoterapialla.
Lähteet: Wiersinga W.M et. al. 2012 ETA Guidelines: The Use of L-T4 + L-T3 in the Treatment of Hypothyroidism. Eur Thyroid J 2012;1:55–71
Olet oikeassa. Vetoankin maagiseen lyhenteeseen ‘mm’, jolla viittaan siihen, ettei PELKKÄÄ tilastollista merkittävyyttä tule tuijottaa, vaan tulokset pitää tulkita oikeassa kontekstissa 😉 Tässä tapauksessa pitäisin erittäin epätodennäköisenä sitä, että apinoiden seassa olisi sellaisia yksilöitä, jotka olisivatkin alttiita autismille. Tällainen vaihtelu pyritään nimenomaan tietoisesti minimoimaan koe-eläinkantoja ylläpidettäessä.